17.3.2019

Lakki (krapu-haaste vko 12)





Lakki


Lakki oli maannut naulakon päällä siitä saakka, kun eno oli laittanut haravan oven eteen lähteäkseen sairaalaan. Sairaalaan otettiin pyhälakki eikä suinkaan sitä kulahtanutta, työnsä tehnyttä hanttilakkia, jonka saumat hymyilivät vanhuuttaan. Se saisi jäädä tänne kotiin odottamaan, olisipa sitten vastassa joku tuttu tervehtimässä.

Kesä meni, syksykin ja lakin pinnalle laskeutunut kevyt pöly uskalsi tuskin hengittää hiljaisuutta, joka oli asettunut tupaan. Ensilumikin kasvoi pihaan paksut kinokset luoden umpeen kaikki polut, mutta enoa ei kuulunut takaisin.

Lakki odotti ja näki unta, kuinka ovi avattaisiin ja tutut askeleet pysähtyisivät naulakon luo. Ulkona tuoksuisi loppukevät. Olisi jälleen aika niittää polku voikukkapeltoon kohti jokirannan saunatupaa.

©SK

12.3.2019

Naulanpaino (krapu-haaste vko 11)


Teksi viikon 11 krapu-haasteeseen: sanat  - tunti, keskustelu, ovi


 Naulanpaino

Tämä keskusteluni tähtien kanssa, jotta löytäisin oven luoksesi tai edes pienen ikkunan, on melkeinpä lopuillaan. Viimeinen tunti on valumassa tiimalasiin ja sitten kaikki on ohi. Hetket ovat menneet, sanat viikattu, kirjeiden siivet suljettu kotelokoppiinsa.

Katon kristallikruunussa surisee kevään ensimmäinen kärpänen. Auringonsäde koettaa asettaa timanttia sen otsalle ja puut valuvat viimeisiä lumikyyneleitään kuin lämmön herättämät vuoristopurot jossakin kaukaisuudessa, jonka kykenen kuvittelemaan.

En ole surullinen. Ensimmäiset lumikellot kumisevat heleästi iltaan ja muistot asettuvat sopivasti sydämeen, tekevät kipeää juuri sen naulanpainon verran, minkä kestää. Ulkona puussa mustarastaan varjo ja varjolla syvänkeltainen appelsiininokka. Kuuntelen, mutta se on vaiti. Vielä ei ole sen aika.

©SK

7.3.2019

suortuva suortuvalta (Runoneva runohaasteet)



Runoneva 28. haaste - suortuva


vanhojen ihmisten kulmakarvat ovat kuin kasa hyönteisten tuntosarvia,
suortuva suortuvalta ne venyvät,
vaeltavat kohti jotakin,

                                                              aistivat rajoja, joita me muut emme vielä aisti 
 
 
©SK 
 
 
 

3.3.2019

Kevät (krapu-haaste vko 10)





 Kevät


Kevät tuli voimalla. Se halasi puut silmuille ja viimeiset hanget lätäköiksi. Se ei pyytänyt anteeksi valoisuuttaan eikä lämpöään, vaan hymyili kaikelle.

Metsikön takana oleva varjopaikka koetti vastustaa sitkeästi kevään lämpöä. Se piti kiinni viimeisestä lumivallistaan ja puutkin näyttivät palelevan sen hoteissa. Vaan kevät oli päättäväinen. Päivä päivältä se hiipi lähemmäksi varjopaikkaa ja viimeinen varjopaikan oli luovuttava taistostaan. Sen valliin suli laikkuja, joista ruoho alkoi juurtua lävitse, puihin puhkesi kevään pyynnöstä ujoja hiirenkorvia eikä mennyt aikaakaan, kun varjopaikan poikki kulkevassa ojassa heilimöi kevätpuro. Pian alkoivat voikukkavarsat nostella päitään ruohonjuurten metsiköissä ja ensimmäinen rohkelikko haituvainen lähti kukasta lennolleen kohti avaraa maailmaa. 

  ©SK  
 

1.3.2019

puiden latvat ulottuvat kuvaruuden yli (Runoneva runohaasteet)




Runoneva 27. haaste - sortuva


Elokuvan mies kuiskaa
     elokuvan naiselle:

                            - Antaisin sinulle ikuisuuden aikaa
                                          nukkua.

                                                                    Riuhtova tuuli peittää naisen ja miehen kasvot
                                                                           näiden hiuksilla, puiden latvat ulottuvat
                                                                                      kuvaruuden yli.
Me olemme 
valveilla.
 
                                                                                                                               ©SK